”We want to know more about you!”

This is what I was told one day.

I find myself thinking many times why would I write because all the topics have already been written. I know it doesn’t make too much sense to think like that because if everyone would, no one would write and no one would read anything new. It’s a very complicated topic – what is you. Every single “you” or a person is completely different and at the same time so similar, so how can I write about my life without making you bored.

What is me is not that interesting to be honest. Many of us do laundry, pay bills, go to work, exercise, eat, sleep and so on. What is the major difference is the way we see those regular everyday-life-things. Most of the people do the basic things, but some people do them happier than the others and some don’t seem to find the meaning of repeating those things. I think both of them are correct. It’s really difficult to find any sense repeating the same things all over again for many years. The real meaning for all those basic things can be found, when you’re afraid of losing them. Think about it for a moment and really try to picture your life without security and the things you have. Suddenly everything starts to look a bit different. Walking on the sidewalk, drinking clean water and so on.

I think we’re way too comfortable if we have time and energy to spend more than a half of the day complaining about little things in our lives and simple things we have to do. You don’t know how awful life can really be if you can do that. This does not mean accepting everything in life and there is no room for development, but everyone can probably identify that not all the subjects should see the light of the day. Most of the people who seem to understand the meaning or meaningless of life have been through fucked up shit. They realise that nothing comes for free and nothing is stable and there’s a high chance that your life can change in a minute. There’s no such thing called “fine” and that’s what really keeps you improving, thinking and going. It’s not that you have to live like every day would be the last one and be afraid of the end but it’s good to keep in mind that this won’t last forever.

So how is this all related to me? What really has changed my life is to focus on things you find meaningful. If someone asks me where will I be in 5 years, all I want to say is that hopefully not completely lost and embittered. Knowing myself, I don’t know, is a more realistic answer. No one knows. Also, why do I need to know?

So if I need to think who I am, I would say that I’m just like you and not like you at all but we’re both lost on this same planet doing something, eating something, living here and we somehow need to get along here. We want to know more about each other’s lives and ideas and how we get through life. I decided to share mine and the main idea and my deepest hope is that maybe my struggle or harmony may help you with yours. I think that’s what all of this is about.

So, welcome to my head.

In Finnish

“Me haluamme tietää sinusta lisää!”

Näin minulle sanottiin kerran ja nyt minä sitten kerron lisää.

Minuus on erittäin vaikea aihe – kuka on minä? Kun jokainen “sinä” ja “minä” on erilainen, kokee ja näkee asiat eri tavoin, miten voisin kertoa itsestäni niin, ettei se olisi loputtoman tylsää. Suurin ongelmani on ajatus siitä, että kaikesta on jo kirjoitettu, miksi minun näkökulmani muuttaisi mitään. Tiedän, että tällainen ajattelutapa ei ole kovin järkevää, sillä muutoin kukaan ei kirjoittaisi koskaan mitään uutta, eikä myöskään lukisi mitään uutta.

Kuka minä olen ei loppujen lopuksi ole kovin kiinnostavaa. Monet meistä pesee pyykkiä, menee töihin, treenaa, syö ja niin edelleen, mutta suurin ero on siinä, miten teemme päivittäiset askareet. Teemme samoja asioita päivästä toiseen, mutta miksi jotkut tulee näiden asioiden toistamisesta onnellisemmaksi kuin toiset? Joidenkin mielestä ei ole mitään järkeä tehdä samoja asioita vuodesta toiseen ja toiset taas rakastavat rutiineja. Asioille löytyy usein merkitystä siinä vaiheessa, kun vaarana on kaiken menettäminen. Kuvittele hetken ajan, että kaiken tilalla olisikin turvattomuutta ja puutetta perustarpeista.

Välillä tuntuu siltä, että elämme liian mukavasti jos meillä on aikaa ja energiaa valittaa yli puolet päivästä asioista joita meidän täytyy tehdä. Jos sinulla on aikaa valittaa suurimman osan päivästä, et tiedä, miten hankalaa elämä voi oikeasti olla. Se ei tarkoita sitä, että täytyisi hyväksyä kaikki pureskelematta tai kehitykselle ei olisi tilaa, mutta jokainen voi varmasti samaistua, että kaikenlaisen valituksen ei tarvitsisi nähdä päivänvaloa jos perustarpeesi ovat turvattu. Suurin osa ihmisistä, jotka ovat oivaltaneet jollain tasolla, mikä on tärkeää tai turhaa elämässä, ovat usein kokeneet kovia. He ymmärtävät sen, että mikään ei tule ilmaiseksi ja elämäsi voi muuttua milloin vain. Ei ole olemassa tilaa jolloin kaikki olisi “hyvin”. Tieto siitä, että mikään ei ole varmaa, auttaa ymmärtämään jokaisen päivän merkityksen. Se ei tarkoita, että sinun tulisi elää joka päivä niin kuin se olisi sinun viimeinen ja pelätä pahinta, mutta elämän katoavaisuutta ei tulisi unohtaa kokonaan.

Miten tämä kaikki liittyy minuun? Elämäni suunta muuttui täysin kun aloin keskittymään asioihin, jotka kiinnostavat minua ja koen merkitykselliseksi. Jos joku kysyisi minulta, missä olen viiden vuoden päästä, en voi vastata mitään varmaksi. Toivottavasti en ole täysin hukassa ja katkeroitunut. Itseni tuntien “en tiedä” on paljon realistisempi vastaus. Ei kukaan tiedä ja miksi pitäisi tietää?

Jos minun pitäisi miettiä kuka minä olen, sanoisin, että olen juuri sellainen kuin sinä ja en ollenkaan niin kuin sinä. Me molemmat olemme jossain määrin hukassa tällä planeetalla, teemme arkisia asioita ja jollain keinoin meidän tulisi tulla toimeen keskenämme. Me haluamme tietää toistemme elämästä ja ajatuksista ja kuinka vietämme aikaamme. Minä päätin, että voisin alkaa jakaa jotain seesteisyydestäni ja kaaoksestani ja toivottavasti ne ovat sinulle avuksi. Ehkä se on tämän kaiken perimmäinen tarkoitus.

Joten, tervetuloa mieleeni.

– Eeva –